Kahdeksan kuukautta
Kommenttikentässä kyseltiin, mitä minulle kuuluu. Kun kysytään, on kohteliasta vastata!
Kiitos kysymästä kuuluu ihan hyvää. Alkoholinkäytön suhteen voisi arvioida, että aika lähelle on palattu vanhoihin tapoihin. Olen lähes joka viikonloppu ollut humalassa, ja jos en olekaan ollut niin vähintään on ollut jokin illallinen tms, jossa muutamat viinit yms.
Kuulostaa varmaan pahalta, mutta isojakin eroja on: ihan pahimmat ylilyöntikännit (muistinmenetyksiä, sammumisia tms) antavat vielä odottaa itseään. Ja tästä on ehkä seurannut myös sekin, että semmoisia pitkälle arkiviikkoon kestäviä masennus-alakulojaksoja ei ole ollut.
Eli voisi kai sanoa, että kai tässä jotain on opittu, vaikka juomiskerrat ovat kyllä palanneet ihan ennalleen.
Neljä kuukautta
Nyt on sitten neljä kuukautta ryyppäämistä takana. Ei tietenkään jokapäiväistä, mutta juu nou.. 4kk alkoholinkäyttöä.
Juomatottumukset näyttää pikkuhiljaa lipsuvan kohti entistä. Tai siinä mielessä, että määrät on ehkä pikkuhiljaa kasvussa. Hyvä puoli on kuitenkin se, että tuo rajoitin tuntuu toimivan, eli käsijarru tulee aiemmin päälle, tulee jo juodessa semmoinen olo että ”enää ei tarvitse”.
Tekisi mieli narrata, että krapuloilta olen välttynyt, mutta kyllä yksi viskin”maistelu”-ilta johti ihan kunnon krapulaan. Muistinmenetyksiä ei ole ollut, eikä toivottavasti tulekaan.
Kaksi kuukautta
Kaksi kuukautta nyt takana. Olen juonut usein, joka viikko ainakin jotain, mutta määrällisesti vähemmän, ja megakrapuloilta ja muistinmenetyksiltä olen välttynyt toistaiseksi. Ja hyvä niin, ihan mielelläni ”pitäisin tämän”, tuntuu kohtuukäytöltä.
Enpäs nyt oikein osaa muuta sanoa!
Kuukausi takana
Nyt on sitten kuukausi ”ryyppäämistä” takana, joten vähän väliaikatietoja ja tuntemuksia.
Olen juonut kohtalaisen usein (joka viikko), mutta määrät ovat olleet selkeästi pienempiä. Krapula on vielä kokematta tältä vuodelta, pientä nuutunutta aamuoloa lukuunottamatta. Mutta sen verran huomasin juomattomuudesta, että jos on klo 03 asti ulkona ja nukkuu huonosti, niin jo siitä tulee ”krapula” seuraavalle päivälle.
Eli juomatottumukset eivät ole palautuneet ainakaan mitenkään täysimittaisesti. Jonkinlaisena erona tosiaan huomaa nyt, että kun se humaltumisen tunne tulee (ja se tulee nopeammin nyt tauon jälkeen), siitä ei seuraa semmoinen ”lisää jee jee känni päälle” vaan usein jopa vähän semmoinen epämiellyttävä tunne ja halu tilata limppari tai lähteä kotiin.
Ihan mielelläni pitäisin tämmöiset alkoholinkäyttötavat, katsotaan miten onnistuu.
Juoppous ei ole geeneistä kiinni
Tuntemuksia
Ensimmäisiä kokemuksia/tuntemuksia.
En ole vielä juonut tai kokenut tarvetta juoda ns. kovaa humalaa. En siis vielä ole kokenut krapulaa vuonna 2013. Ja se on kyllä sellainen olotila, että en sitä vasitella lähde hakemaankaan.
Toistaiseksi siis voisi sanoa, että juomistavat eivät ole palautuneet vanhoihin uomiinsa, ainakaan vielä. Hyvä niin.
Silloin kun olen muutaman ottanut, niin välillä, noin toisen tuopin puolivälissä, on tullut semmoinen vähän epämiellyttävä tunne humaltumisesta ja kontrollin menettämisestä. Tai ei nyt kontrollin menettäminen, mutta semmoinen vähän liian tietoinen olo omasta humalastaan. Joskus se on ollut merkki siitä, että nyt lisää viinaa myllyyn, nyt taas ei tunnu siltä.
So far, so good!
Ensipuraisu
Noniin, nyt on sitten katkaistu tipattomuus.
Perjantai-iltana otin kotisohvalla itsekseni yhden oluen ja lasillisen punaviiniä. Olut maistui pahalta — alkoholi maistui pahasti läpi. Ensipuraisussa ei ollut mitään glooriaa. Jännitti kyllä suhteettoman paljon. Punaviini maistui paremmalta, ehkä myös johtuen siitä että olin sen yhden oluen kerennyt siinä kumota. Tuloksena oli miellyttävä pikkuhiprakka.
Lauantaina oli kaverin synttäribileet. Join vähän enemmän (3 oluttörppöä ja pari lasia boolia), mutta mitään kovin positiivisia viboja tai ”humalan tuntua” en saanut. En tosin krapulaakaan, kun ilta päättyi ennen aikojaan puhjenneeseen vatsatautiin. Yön vietin siis pönttöä halaillen, mutta ei alkoholin takia.
Viimeiset hetket (370)
Kävin tänään ostamassa kaupasta oluttölkin, ja aion juoda sen kohta.
Tämä tipaton siis päättyy kohta, hieman jännittynein oloin. Miltä se nyt maistuu? Tulenko ihan kekkuliin? Olo ei ole niinkään semmoinen, että nyt pitäisi sitä viinaa saada koneeseen ja nopeasti, vaan enemmänkin semmoinen pieni jännityksen tunne. Tavallaan haluan tämän “alta pois”, koska lähipiirin kyselyt ja utelut — mites nyt vuoden vaihteen jälkeen, joko oot juonu, aiotko jatkaa, mites nyt sit — ovat alkaneet jo vähän ärsyttääkin.
Pitääpä nyt vähän väkisin yrittää pikistää tuntoja ulos, kun tässä nyt suhteellisen historiallisia hetkiä eletään, ainakin noin minun elämäni mittapuulla.
Jossain määrin tuntuu hieman haikealta heittää raitis elämä taakse, vaikka enhän minä tässä nyt vielä ole päättänyt muuta kuin ottaa yhden oluen. Ihan pienesti tuntuu jopa siltä, että petän osan lukijoistani ja itsestäni, kun nyt sitten “ratkean” juomaan, enkä löytänytkään holittomasta elämästä mitään pysyvämpää elämäntapaa. Kaikkein irrationaalisimmissa kauhukuvissani olen ajatellut, että nyt kun olen ollut vuoden juomatta, niin minulle on käynyt kuin kuivahtaneelle nahkakengälle. Kun sitten nahkakenkä saa vähän rasvaa, se imee sitä kuin sieni. Tuskinpa ihan noin kuitenkaan käy.
Mari kyseli edellisen postauksen kommenttiboksissa lähipiirin suhtautumisesta. Lyhykäisyydessään voi sanoa, että se on ollut varsin hyvää ja ymmärtäväistä, joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamtta. Se ihan lähin piiri (<3) on suhtautunut todella hyvin. Ymmärrettävästi vuoden vaihteen tietämillä on tullut aika paljon uteluita ja kyselyitä, että mitä meinaan nyt. Ja se on vähän ärsyttänyt, koska en tiedä vielä itsekään.
—
Tulen tänne blogiin kyllä kirjoittamaan myöhemminkin. En nyt varmaan mitään viinanjuonnin sotatarinoita, vaan ehkäpä enemmän ajatuksia alkoholinkäytöstä ja miten se nyt sitten tämän vuoden jälkeen on asettunut uomiinsa.
367
Vuosi ilman viinaa, jee! 🙂
366
Hetken mietin että mitenkäs se jo 366 on, mutta 2012:han oli karkausvuosi.
Viimeistä päivää viedään. Miltä tuntuu? Ei juuri miltään erityiseltä. Autolla liikenteeseen vuoden vaihteen hulinoihin. En usko huomennakaan mitään juovani, mutta enpäs mene vannomaan!
Välivuosi viinasta 